Syömishäiriön vaikutukset urheilijan terveyteen ja suorituskykyyn

Häiriintyneellä syömisellä voi olla järisyttävä vaikutus urheilijan terveyteen ja suorituskykyyn. Pahimmassa tapauksessa urheilijan ura päättyy häiriintyneeseen syömiseen, jota voi seurata vuosia kestävä hoitoprosessi ennen kuin pahin vaihe on ohitettu.

Häiriintyneen syömisen yleisyys

Häiriintynyt syöminen ja syömishäiriöt ovat vakava ongelma urheilijoiden keskuudessa. Häiriintynyt syöminen on lähtökohtaisesti yleisempää urheilijoilla verrattuna ei-urheilijoihin. Esimerkiksi norjalaisilla mies- ja naisurheilijoilla häiriintyneen syömisen yleisyyden on havaittu olevan 8 % ja 22 % luokkaa, kun taas ei-urheilijoilla se oli 0,5 % ja 10 % tasolla (Sundgot-Borgen & Torsveit 2004).

Häiriintyneen syömisen yleisyys vaihtelee myös paljon eri lajien välillä. Erityisen alttiita lajeja syömisen häiriintymiselle ovat esteettiset lajit (mm. voimistelu, taitoluistelu), painoluokkalajit (mm. judo, taekwondo), kestävyyslajit (mm. juoksu, hiihto) sekä hyppylajit (mm. pituus- ja korkeushyppy). Toki myös näiden lajien ulkopuolella on nähtävissä häiriintynyttä syömistä.

Häiriintyneen syömisen riskitekijät

Syyt häiriintyneen syömisen taustalla ovat moninaiset, kuten henkilön yksilölliset tekijät, ympäristön vaikutteet ja perimä. Häiriintynyt syöminen saa tavallisesti alkunsa huolesta omaa vartaloa ja painoa kohtaan. Moni urheilija ajattelee, että painon pudottaminen automaattisesti parantaa suorituskykyä. Etenkin aikaisemmin mainittujen painoherkkien lajien urheilijoilla on monesti painetta päästää tiettyyn vartalomuottiin.

Urheilijoilla on usein perfektionistinen luonne, joka myös altistaa häiriintyneelle syömiselle ja pakonomaiseen liikkumiseen. Määrätietoinen harjoittelu on toki tärkeää urheilijan kehityksen kannalta, mutta jos urheilija pyrkii aina liikkumaan hieman enemmän tai kovempaa kuin on tarpeen johtaa se ennen pitkään ongelmiin.

Nuoruus ja aikuisuuden alkuvaiheet ovat erityisen herkkää aikaa häiriintyneen syömisen kehittymiselle. Lajiharjoittelun ja kilpailun alkaminen varhaisella iällä lisääkin riskiä syömisongelmien puhkeamiseen. Myös joukkuetovereiden tai valmentajien aiheuttama paine mahtua tiettyy kehomuottiin on myös selkeä riskitekijä häiriintyneen syömisen kehittymiselle.

Joustavasta syömisestä syömishäiriöön

Kukaan ei hyppää suoraan syömishäiriöön vaan sen kehittymiseen menee aikaa, kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä. Lähtölaukaus häiriintyneelle syömiselle voi olla esimerkiksi valmentajan tahaton heitto urheilijan painosta tai saman lajin huippu-urheilijan kommentit iltapäivälehdessä painonpudotuksista kisoja varten. Tällaiset ärsykkeet yhdessä muuten jo omasta kehosta epävarman ja ylitunnollisen urheilijan kohdalla voivat johtaa syömisen kontrollointiin ja haluun pudottaa muutama kiloa painoa.

Näyttökuva 2020-1-6 kello 16.01.33

Syömisen turhan tiukka kontrolli ja ”varovainen” syöminen ovat hyvin tavallisia häiriintyneen syömisen alkuvaiheen piirteitä. Syömisen ”varojalle” tyypillistä käyttämistä ovat:

  • Aamupäivän ruokailu on niukkaa: pyritään pienentämään päivän energiansaantia
  • Epäsäännöllinen syöminen: etenkin aamupäivällä syömisen välit ovat turhan pitkiä
  • Riittämätön syöminen/juominen ennen ja jälkeen harjoituksen sekä sen aikana
  • Syömisen rajoittaminen ennen kilpailuja
  • Nälkä kasvaa iltaa kohti, koska aamupäivän syöminen ollut niukkaa –> usein makeannälkää, illalla napostelutyyppistä ja jatkuvaa syömistä 

Yllä oleva käyttäytyminen voi johtaa ahmimishäiriöön, jolloin erityisesti iltaisin syödään tavanomaista suurempia ruoka-annoksia yhdeltä istumalta. Ruokia aletaan myös usein jaottelemaan hyviin ja pahoihin, jolloin on tyypillistä täyttää vatsa kevyemmillä ja kuitupitoisemmilla ruoka-aineilla. Epäsäännöllinen ja liian vähäinen syöminen yhdessä ruokavalion runsaan kuitumäärän kanssa aiheuttavat usein ruoansulatuskanavan oireita, kuten ummetusta, vatsakipua ja turvotusta.

Häiriintyneen syömisen pitkittyessä ongelmat kasaantuvat ja syömiseen tulee yhä enemmän erilaisia tiukkoja sääntöjä ja rajoituksia. Nälän- ja kylläisyydentunteet sivuutetaan ja edeltä suunniteltujen syömiskaavoista poikkeaminen aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Tavallisesti harjoittelu on myös runsasta eikä lepopäiviä pidetä, vaikka niitä olisi harjoitusohjelmassa. Lisäksi ystävät ja muu sosiaalinen elämä jää vähemmälle ja elämä pyörii pääasiassa ruoan ja liikunnan ympärillä.

Häiriintyneen syömisen vaikutus suorituskykyyn ja terveyteen

Häiriintynyt syöminen johtaa ennen pitkään suorituskyvyn ja terveyden heikkenemiseen. Liian vähäinen energiansaanti on keskeinen ruokavaliotekijä suorituskyvyn ja terveyden heikkenemisen taustalla. Lisäksi hiilihydraattien ja muiden ravintoaineiden, kuten raudan liian vähäisellä saannilla voi olla myös oma vaikutuksensa tilanteeseen. Lisäksi liian tunnollinen harjoittelu pahentaa tilannetta, koska sen myötä energiavaje kasvaa yhä suuremmaksi ja palautuminen kärsii liian kovan ja tiheän harjoittelun vuoksi. Urheilijoiden ja aktiiviliikkujien kohdalla liian vähäiseen syömiseen liittyvien ongelmien vyyhtiä kutsutaan suhteelliseksi energiavajeeksi, josta voi lukea tarkemmin lisää täältä.

Suorituskyky

Häiriintyneen syömisen ja sen mukanaan tuoman painon putoamisen alkuvaiheessa urheilijan suorituskyky voi hetkellisesti jopa parantua. Tällainen vaihe voi tapauksesta riippuen kestää jopa 3-6 kuukautta. Syynä tällaiseen hetkelliseen suorituskyvyn nousuun ovat energiavajeen aiheuttama stressihormonitasojen nousu, mitkä stimuloivat keskushermostoa ja siten peittävät väsymyksen oireita ja saavat aikaan euforian tuntemuksia. Lisäksi painon laskiessa urheilija voi kokea psykologisen buustin, etenkin silloin, jos hän kokee, että painon lasku on yhtäkuin suorituskyvyn nousu. Toki kevyemmästä painosta voi olla myös todellista suorituskyky hyötyä tietyissä lajeissa, mutta pidemmän päälle epänormaalin kehonpainon ja/tai energiavajeen ylläpitäminen aiheuttavat suorituskyvyn heikkenemistä.

oliver-sjostrom-F7D7oWb8aO0-unsplash.jpg

Liian vähäinen syöminen voi vaikuttaa suorituskykyyn suoraan, mutta myös epäsuorasti. Liian vähäinen syöminen voi välittyä hitaampana palautumisena ja jaksamattomuutena harjoituksissa. Keskittymiskyky ja koordinaatio voivat heiketä, mikä vaikuttaa etenkin tarkkuutta vaativiin suorituksiin. On myös voitu osoittaa, että suorituskyky ja urheilijan kehitys eivät vain pysähdy, vaan todennäköisesti laskevat energiavajeen jatkuessa riittävän pitkään.

Epäsuorat vaikutukset tulevat vammojen ja sairastelun kautta, mikä taas johtaa harjoitustaukoihin ja kehityksen hidastumiseen. Luun mineraalitiheyden heikkeneminen lisää riskiä rasitusmurtumille.  Lisäksi lihasten ja nivelten ylirasitusriski on suurempi, kun syöminen on liian kevyttä (Rauh ym. 2010). Immuunipuolustuksen heikkeneminen sen sijaan lisää riskiä sairastua flunssiin. Heikentynyt keskittymis- ja koordinaatiokyky lisää vammautumisriskiä entisestään. Lisäksi rajoittunut syöminen voi johtaa ravintoaineiden (mm. raudan) puutoksiin, mikä välittyy negatiivisesti suorituskykyyn.

Hyvä esimerkki liian vähäisen syömisen vaikutuksista suorituskykyyn on 2014 tehty tutkimus (kuva alla). Tutkimukseen osallistui 10 naisuimareilla, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Toisella ryhmällä oli kuukautiskierron häiriö ja matala energiansaanti ja toisella ryhmällä kuukautiset olivat normaalit ja energiansaanti oli korkeammalla tasolla. 12 viikon tutkimusjakson aikana enemmän energiaa saaneet uimarit paransivat 400 metrin uintitestin tulosta keskimäärin 8,2 %, kun taas vähemmän energiaa saaneilla uintitulos heikkeni 9,8 %.

suorituskyky_red_s_vanheest

Terveys

Häiriintyneeseen syömiseen liittyy pitkä lista terveydellisiä epäsuotuisia vaikutuksia. Tyypillisiä liian vähäisen syömisen aiheuttamia vaikutuksia ovat erilaiset vatsavaivat (mm. ummetus, vatsakipu ja turvotus), naisilla kuukautisterveyden ongelmat (mm. kuukautisten poisjääminen ja kuukautisten muuttuminen epäsäännölliseksi), miehillä seksuaalinen haluttomuus, psyykkiset ongelmat (mm. ahdistuneisuus, masentuneisyys ja muistiongelmat), vastustuskyvyn lasku ja luuston kunnon heikkeneminen. Moni kokee myös uniongelmia, mitkä voivat pahentaa edelleen psyykkisiä ongelmia sekä vaikuttaa heikentävästi jaksamiseen.  Moni näistä terveysongelmista välittyy myös harjoitteluun ja suorituskykyyn, kuten aikaisemmin mainitsin.

Terveys- ja suorituskykyongelmat usein kasaantuvat, mitä pidempään häiriintynyt syöminen kestää. Myös palaaminen häiriintyneestä syömisestä takaisin normaaliin syömiskäyttäytymiseen vaikeutuu usein, mitä pidemmälle häiriintynyt syöminen etenee. Senpä vuoksi häiriintyneen syömisen aikainen tunnistaminen on todella tärkeää, jotta tilanne ei luisu hankalaksi syömishäiriöksi, jonka hoitaminen vie helposti vuosia.

Syömishäiriöstä parantuminen

Syömishäiriöstä voi parantua ja sen hoitoon kannattaa hakea apua. Syömishäiriöön liittyy usein arvottomuuden tunne ja kokemus, että ei ole sairas. Sen vuoksi, syömishäiriötä sairastava voi kokea ettei ansaitse hoitoa tai ole riittävän sairas hoitoon hakeutumiseen. Läheisillä onkin tärkeä rooli syömishäiriöiden tunnistamisessa ja puuttumisessa sekä hoitoon ohjaamisessa. Läheisten tuki on myös avainasemassa pitkin hoitopolkua.

Syömishäiriöiden hoidon etsinnän voi aloittaa ottamalla yhteyttä omaan työ-, opiskelu- tai kouluterveydenhuoltoon tai omaan terveyskeskukseen. Syömishäiriöiden hoitoon voivat osallistua monet eri ammattiryhmän osaajat, kuten psykoterapeutit, ravitsemusterapeutit, lääkärit ja fysioterapeutit.

Lähteet

Sundgot-Borgen J ym. How to minimise the health risks to athletes who compete in weight-sensitive sports review and position statement on behalf of the Ad Hoc Research Working Group on Body Composition, Health and Performance, under the auspices of the IOC Medical Commission. Br J Sport Med. 2013 Nov;47(16):1012-22.

Sundgot-Borgen & Garthe. Elite athletes in aesthetic and Olympic weight-
class sports and the challenge of body weight and body compositions. J Sports Sci. 2011;29 Suppl 1:S101-14.

Burke & Deakin. Clinical sport nutrition. Fitht edition. Mc Graw Hill education 2015.

Kirjoittaja

Tomi Valtanen

profiilikuva_tomi_valtanen_

Olen terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Olen vastannut SM-liiga ja Veikkausliiga seurojen ravitsemusvalmennuksesta ja työskentelen säännöllisesti eri lajien kansainvälisten ja kansallisen tason urheilijoiden kanssa. Lisäksi koulutan tulevia urheiluravitsemuksen ammattilaisia Itä-Suomen yliopiston urheiluravitsemusopinnoissa ja teen muun työn ohessa väitöskirjaa urheilijoiden ravitsemuksesta. Vahvuuteni ravitsemuksessa ovat painonhallinta, häiriintynyt syöminen ja syömishäiriö, ruoansulatuskanavan vaivat, suorituskykyä tukeva ruokavalio, raudanpuute ja kasvisruokavalio. Pidän vastaanottoa Helsingin urheilulääkäriasemalla, pääkaupunkiseudun Terveystaloissa, lääkärikeskus Aavan Kampin toimipisteessä sekä tarjoan myös etävastaanottoa oman yritykseni kautta.